Matti Sankamo: Eihän noin saa sanoa! Sananvapauden oikeudellinen säätely ja Päivi Räsäsen oikeudenkäynti. Terre Cognita 2025.

John Stuart Millin mukaan kaikki ajatukset ovat epätäydellisiä. Hänestä kaikessa ajattelussa kuitenkin piilee pilkahdus totuudesta. Tämän vuoksi roisistikin ilmaistun ajatuksen hiljentäminen vie tiedonjyviä tulevilta sukupolvilta. (johdanto)

Winston Churchill: "Paras argumentti demokratiaa vastaan on viiden minuutin keskustelu keskimääräisen äänestäjän kanssa." (s.17)

Vihapuheen käsite on neuvostoperuja. Maa pyrki kieltämään ruokottoman, systeemiä horjuttavan puheen. Liberalismi ja vapaa ajatuksenvaihto uhkasivat koko neuvostojärjestelmää. (s.18)

Natsi-Saksaa edeltänyt Weimarin tasavalta oli surullisenkuuluisa ankarasta vihapuhesäätelystä. (s.19)

Kansalaisjärjestöt ovat pitkään vaikuttaneet oikeuden harkintaan. Järjestelmä mahdollistaa kansalaisjärjestön esiintymisen sekä valittajan edustajana, ulkopuolisena asiantuntijana että lobbarina. (s.40) Silloin kun oikeudenkäynnillä on jokin ideologinen liitäntä, kansalaisjärjestöt pyrkivät usein vaikuttamaan sen lopputulokseen (s.41). Kansalaisjärjestön perusta on aktivismissa, usein vielä sellaisessa, jota se itse järjestelmällisesti ajaa ihmisoikeustuomioistuimessa (s.42).

Kun Euroopassa vallitsee "konsensus" on vähemmistön taivuttava enemmistön edessä. Ihmisoikeuksien alkuperäinen tarkoitus oli kuitenkin juuri vähemmistöjen oikeuksien varmistaminen. (s.44) Meillä on ihmisoikeudet, koska olemme ihmisiä, ei siksi, että kuulumme jonkin asiakysymyksen enemmistöön (s.45). Linjauksia on rasittanut erilaisten ihmisoikeusjärjestöjen jatkuva ja intresseiltään risteävä vaikuttamistyö (s.46).

Ihmisoikeustyö on kuin lastentarhanopettaja, joka kieltää lapsilta kirosanat. Sanoja ei kielletä niiden itsensä vahingollisuuden takia, vaan siksi, että ne pilaavat tarhan ilmapiirin. Tuomioistuin kaventaa ihmisoikeuksia asennekasvatussyistä. (s.49)

Liki jokaisesta päivänpolttavasta kiistakapulasta on johdettavissa vähintään löyhä yhteys ihmisoikeuksiin, minkä vuoksi ne nousevat ihmisten tietoisuuteen yleensä poliittisen retoriikan muodossa. Nämä oikeudet vesittyvät siis helposti osaksi MAchievellistista, vastakkain asettelevaa ja kärjistävää poliittista työkalupakkia. (s.87)

Ihmisoikeustuomioistuin on vahvistanut, että ihmisoikeussopimus ei turvaa ainoastaan poliittista demokratiaa, vaan myös "demokraattisen yhteiskunnan ideaaleja ja arvoja". (s.87)

Kaksi asiaa Räsäsen oikeudenkäyneistä: 1.) Syyttäjän virheelliset lausumat, liioittelu ja Räsäsen lausumien täydentäminen. 2.) Viranomaisen uskonnollinen painostus (s.94)

Raamattutunteja poliisikuulustelun muodossa ei ole pidetty länsimaissa, saati Suomessa, luultavasti vuosisatoihin (s.99).

Uskonnonvapaus on oikeutta olla puolustamatta uskoaan viranomaisen edessä ja että kaikenlainen uskon kieltämiseen painostaminen on kiellettyä. Räsäsen ihmisoikeutta uskonnonvapauteen ei kunnioitettu. (s.100)

Raamatun tai minkä tahansa uskonnon niin kutsutun pyhän kirjoituksen julkinen esittäminen on perustuslain mukaisen uskonnollisen vakaumuksen tunnustamisen ydinaluetta (s.101).

Oikeudenkäynnin kummallisuus olikin siinä, että valtionsyyttäjä poimi nauhasta ja pamfletista sellaista sisältöä, jota muut eivät niistä kuulleet tai lukeneet (s.109). Räsäsen pamfletista pyrittiin maalaamaan oppikirjaesimerkki rikollisesta vihapuheesta, vaikka sitten sepittämällä sille sisältöä (s.110).

Jos ihmisarvolla tarkoitetaan perusoikeuksien kunnioittamista, on huomioitava myös Räsäsen perusoikeudet, erityisesti uskonnonvapaus ja sananvapaus (s.113).

Ihmisarvo oikeudellisena käsitteenä on lavea, epäselvä ja kiistanalainen. Tämän vuoksi käsitteenmäärittelystä on jouduttu luopumaan ja kääntymään sellaisten suuntaa antavien tunnusmerkkien puoleen, jotka taipuvat aktivistien, poliittisten puolueiden ja ihmisoikeusjärjestöjen kulloisiinkin tarpeisiin. (s.113)

Poliisitutkinnan alussa Räsänen ajautui keskelle kahden viranomaisen pingisottelua. Se loi kuvan valtakunnansyyttäjästä, joka joko ei arvostanut poliisin ammattitaitoa tai halusi Räsäselle rangaistuksen millä hinnalla tahansa. (s.114) Helsingin poliisi lopetti tutkinnan kolmesti, eikä olisi niitä jatkanut, ellei valtakunnansyyttäjä olisi sitä erikseen edellyttänyt (s.115).

Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, joka luetaan ihmisoikeudeksi, ei toteudu, jos syyttäjä on ennakkoasenteensa vuoksi puolueellinen (s.115).

Vakavat ja virheelliset väitteet, yhdessä ihmisoikeusloukkausten kanssa, ovat sellaista ennenkuulumatonta riskinottoa syyttäjältä, jota on vaikea selittää muulla kuin paljaan yhteiskunnallisen vallan käyttämisellä rikossyytteen keinoin (s.116).

Ihmisoikeustuomioistuinta on kritisoitu siitä, että se korostaa uskonnonvapautta islamin eduksi ja sananvapautta muiden uskontojen vahingoksi (s.134).

Korkeimman oikeuden mukaan paikkansapätevästä väitteestä voitiin rangaista, kunhan se oli esitetty loukkaamistarkoituksessa (s.138).

Kun ranskalaiset olivat aikansa osoittaneet mieltään sananvapauden puolesta, he palasivat vanhoihin tapoihinsa ja kaventamaan Charlie Hebdon kaltaisten lehtien toimintamahdollisuuksia (s.148).

Alkuvuonna 2021 joukko Donald Trumpia tukevia mielenosoittajia tunkeutui Yhdysvaltojen kongressirakennukseen estääkseen uudeksi presidentiksi valitun Joe Bidenin vaalivoiton vahvistamisen. Samalla hermostuneet somealustat löivät hynttyyt yhteen ja sulkivat Trumpin alustojensa ulkopuolelle. (s.166)

Pelkästään vuonna 2020 Twitter poisti sen käyttöehtojen rikkomisesta 1,9 miljoonaa julkaisua ja sulki noin 926 000 tiliä. Vuonna 2022 Elon Musk osti Twitterin koko osakesarjan, höllensi sovelluksen moderointikäytäntöjä ja vaihtoi sen nimen nykyiseksi X:ksi (s.167).

Viimeistään Trumpin tapaus osoitti, että ulkomaiset somealustat voivat nappia painamalla työntää poliitikon pimentoon ja tällä tavoin nakertaa demokraattista prosessiamme (s.168).

Paras koetinkivi totuudelle on sen kyky tulla hyväksytyksi ideoiden markkinapaikalla. Epätäydellinen, virheellinen tai harhaanjohtava ajatus ristipaineessa muiden ajatusten kanssa johtaa kokonaisuudessaan sensuuria parempaan lopputulokseen (s.171).

Vuonna 2020 presidentti Obaman suhde sosiaaliseen mediaan oli kuitenkin kopeampi. Hän kuvasi sitä jopa "demokratiamme pahimmaksi uhaksi". (s.177)

Moderointi levisi faktantarkistuksen muodossa tipoittain sosiaaliseen mediaan. Vuonna 2021 somealustat varoittamatta sulkivat Donald Trumpin someprofiilit. Jo vuonna 2016 Facebook, Twitter ja Google sitoutuivat Euroopan komission tarjouksesta poistamaan alustoiltaan kaiken vihapuheen. (s.177)

Moderointi huipuntui korona-aikana, jolloin Facebook rajoitti tiukasti koronaviruksen syntyä koskevia julkaisuja. Tämä muuttui keväällä 2021, kun The Wall Street Journal uutisoi kolmesta Wuhanin instituutin tutkijasta, joiden kerrottiin sairastuneen samanaikaisesti äkillisiin koronatyyppisiin oireisiin hetkeä ennen viruksen puhkeamista. (s. 178)

Algoritmien keskusteluohjaus voi myös olla salamyhkäinen, arvaamaton ja epäoikeudenmukainen. Pahimmillaan siihen on kätketty yhteiskunnallisia ihanteita tai ideologisia suuntauksia, joilla se ohjaa suurten ihmisjoukkojen mielipiteenmuodostusta. (s.180)

Lokakuussa 2017 The New York Times julkaisi paljastusartikkelin, jossa elokuvamoguli Harvey Weinsteinin väitettiin ahdistelleen naisnäyttelijää. Tapausta kuvattiin jäävuoren huipuksi. Tämä oli alkusykäys Me Too -kampanjalle, maailmanhistorian suurimmalle maalittamiskampanjalle. Sekasorrossa oli mahdotonta erottaa vilpitöntä syytöstä opportunismista. (s.183) Joukkotuomiot kohdistuivat usein viattomiin ihmisiin, kuten Tukholman teatterin johtajaan Benny Fredriksoniin. Asian julkinen käsittely ajoi hänet riistämään itseltään hengen. (s.184)

Kun mielipiteestä tehdään rikosasia, marttyyriksi voi sakralisoitua kierokin yhteiskuntavaikuttaja. Tästä esimerkkinä on Hitlerin valtaannousu ja siihen siivittämä lyhyt vankeusrangaistus. (s.194)

Kun kaksi vihollista keskustelee, he eivät taistele, he keskustelevat. He saattavat huutaa ja karjua, mutta ainakin he keskustelevat. Vasta kun keskustelu hiljenee, alkaa maaperä tuottaa väkivaltaa. (muusikko Daryl Davis, joka ystävystyi Ku Klux Klan -liikkeen jäsenten kanssa) (s.197)

17.1.25 muistiinpanot 9

Jean-Francois Marmion: The Psychology of Stupidity - Explained by Some of the World's Smartest People (Pan Books 2022)

It is not possible for a human being to operate at full capacity with reason alone, or with emotions alone. Both are necessary. (s.162)

If there is no certain consensus on what is true, what is false, and what is uncertain, and no consensus within a culture and among different cultures on what is moral or ethical and what is not, we cannot have a society that will endure (s.218).

Intelligent stupidity (Robert Musil): It would see that a certain degree of intelligence is required to produce the type of stupidity that characterizes post-truth. Defending nonsense demands considerable cognitive resources, as well mental gymnastics that take a heavy toll on cerebral energy. You can therefore be very intelligent, have a vast sum of knowledge at your disposal, while remaining very stupid. Because an individual is capable of

*acting without any precise goal

*acting without exactly knowing what the value of truth and knowledge are

*acting without truly understanding what it means to know something

*acting without knowing how to use his knowledge wisely

*acting without considering the norms and methods that would ideally foster the truth

*acting without worrying about the reasons that might assure that these norms and methods are correct

*acting without knowing how to correctly transmit his own knowledge, or even knowing why he should bother to transmit it correctly

This form of intelligent stupidity can have no other outcome than producing bullshit, because the conception of thruth and knowledge that motivates it is inherently defective. (s.226)

*Stupidity, intellellectual laziness, complacency, and narcissism seem to work together, converging in the triumph of intuition (s.229).

The impecile, due to the fact that he is an impecile, does not have the mental resources that would permit him to perceive his own imbeciity. This is what psychologist call the Dunning-Kruger Effect, named for the authors who documented it. An incompetent person may perform disastrously in a given area, but will not perceive his own uselessness and will overestimate his performance. Expertise in any sphere is accompanied by a thorough, detailed knowledge of what that expertise comprises, gained through sustained effort, under painful yoke of assiduous labor and constant reassessment. The true expert is aware of being expert and knows his subject well. Truly competent people slightly underestimate their abilities. He is also aware of what he does not know and what he still has to learn. He knows his limitations. A fool, on the other hand, does not have even an inkling of an idea of what would take for him to be less stupid. (s.230-231)

"Bullshit asymmetry principle" = A person who possesses valid beliefs and correct information has only one thing to say: the truth. The imbecile, in contrast, is possessed of an infinite quantity of nonsense, since there is more than one way to be wrong. There could never be enough time for those who have reliable means of access to the truth to correct all the stupidities unleashed be cretins who feel entitled to give their opinions on everything and anything, and who have the economic means and the gumption to do so. (s.232)

Stupidity is characterized by forms of narcissism and selfdelusion that mutually reinforce each other, fostering the spread of stupidity throughout the population (s.232).

*Standard economics = what kind of choices people should make in consumption or investment to get the maximum benefit from their decision (rational actor theory)

*Behavior economics = goal is not to define an ideal of rationality, but to analyze how people actually act (s.259)

What is the best way to combat stupidity? There is not one! Why so you want to fight stupidity? You just have to avoid idiots, that is all. Fools do not like people who are not fools. (s.348)

Most of actions are guided by emotion, not reason. Most of the time, that is how people proceed in daily life. (s.260) We often make immediate decisions that go against what we would like to do in the long term (s.261)

4.1.25 muistiinpanot 8

Minna Huotilainen & Leeni Peltonen: Uuden ajan muistikirja (Otava 2020)

Käytämme eräänlaista muistamisen ja päättelemisen yhdistelmää, kun palautamme muistoja mieleemme (s.18).

Tapahtumamuisti eli episodinen muisti sisältää omassa elämässämme tapahtuneet asiat ja tilanteen, jotka voimme muistaa (s.22). Tapahtumamuisti on subjektiivinen ja tuntuu vahvalta - se on mielen suojakeino, jonka avulla rakennamme itsellemme varman tuntuisen, loogisen tarinan. (s.23)

Taitomuisti näyttää käyttävän hyväkseen eri aivoalueita kuin merkitys- ja tapahtumamuistit. Se käyttää tyvitumakkeita ja pikkuaivoja. (s.25)

Muisti ja havaitseminen kietoutuvat yhteen, ja osittain oppiminen onkin havaitsemisen oppimista (s.28).

Tunnetuin muistitapojen jaottelu perustuu muistin kestoon: se jakaa muistin aistimuistiin, työmuistiin ja pitkäkestoiseen säilömuistiin. Työmuisti on ihmisen muistijärjestelmän tärkeä mutta samalla heikko kohta. Tieto tulee työmuistiin kahdesta suunnasta. Toisaalta aistimuisti tuo uutta tietoa työmuistiin, ja toisaalta sinne voidaan hakea tietoa pitkäkestoisesta säilömuistista. (s.29-30)

Assosiatiivinen ja strateginen muistista hakeminen. Assosiatiivisessa muistamisessa aivoissa aktivoituu muistijälki nopeasti. Strategisessa muistista hakemisessa yritämme aktivoida tietoisesti kaikenlaisia muistoja ja tietoja. Se on joskus raskasta puuhaa. (s.32)

Yksinkertaisin muistin osajärjestelmä perustuu vahvistusoppimiseen. Eläimetkin oppivat asioita yrityksen ja erehdyksen kautta. (s.34)

Paikkamuisti on tyypillinen kaikille selkärankaisille. Muististamme aktivoituu erilaisia tietoja sen mukaan, missä ympäristössä olemme. (s.35)

Ihmislajille tyypillinen muistijärjestelmä on sosiaalis- subjektiivinen järjestelmä, jonka avulla muistimme sisältää omaelämänkerrallista tietoa ja kulttuurista ymmärrystä. (s.36)

Muistin seitsemän perusvirhettä: katoavaisuus, hajamielisyys, lukkiutuminen, väärin kohdistaminen, johdateltavuus, erheellisyys ja itsepintaisuus (s.37)

Nimien muistamisen vaikeus on liitetty siihen, että nimet itsessään eivät kanna erityisiä ominaisuuksia (s.40).

Väärin kohdistaminen - muistikuva voi kohdistua väärään aikaan ja paikkaan, koska monet muistikuvat sekoittuvat toisiinsa (s.40).

Silmien avautuminen uudelle ajattelutavalle voi tuntua jopa tuskalliselta ja pelottavalta, sillä aluksi voi vaikuttaa siltä, että koko käyttäytymisen ja kaiken ajattelun on nyt muututtava (s.60). Käsitteellinen muutos on raskasta, ja mielemme pyrkii myös vastustamaan sitä, sillä muutoksen melskeessä jotkin vanhat uskomukset tai käsitykset tulee päivittää. Se ei ole helppoa, vaan ajatusten muokkaaminen voi vaatia kovaa työtä ja päättelyä. (s.61)

Oppiminen haastaa muistia paljon enemmän kuin merkityksellisten asioiden listaaminen ulkomuistista. Muistissa olevien tietoja ja käsityksiä pitää päivittää, täydentää ja muokata. (s.61)

Testaaminen auttaa muistamaan asiat paremmin kuin jos lukemiseen ja testiin käytetty aika olisi käytetty pelkkään lukemiseen. Silloin palautamme muistista tietoa, jolloin samalla aktivoimme muistijälkiä (s.63).

Näyttää siltä, että liikunta saa aikaan uusien hermosolujen muodostumista. Uudet hermosolut lisäävät hippokampuksen muistikapasiteettia eli sitä, kuinka tehokkaasti voimme painaa mieleen asioita ja kuinka hyvin voimme niitä muistista palauttaa. (s.72).

Suurin osa muistista onkin eräänlaista päättelyä, vaikka tuntuu siltä, että muistamme (s.80).

Paras tapa pitää huolta muististamme on käyttää sitä, haastaa ja rassata (s.97).

Kognitiivinen joustavuus tarkoittaa kykyä pystyä nopeasti hylkäämään hyvin sujuva operaatio ja ottamaan joustavasti uusi taas käyttöön ilman sen kummempaa viivettä (s.106). Kognitiivinen joustavuus on yksi nykyisen työelämän välttämättömimmistä taidoista (s.107).

Taito inhiboida tarkoittaa kykyä estää virhe jo ennen kuin se pääsee tapahtumaan. Sen avulla taistelemme vaistonvaraisia impulsseja vastaan. Inhibitio edellyttää hyvää, aikuismaista etuotsalohkon toimintaa. (s.108)

Aivot toimivat arjessa paljonkin automaattiohjauksella. Tämä on aivojen tapa säästää resursseja. (s.109) Työmuistiin mahtuu vain muutama asia kerrallaan, joten toimimme suuren osan päivästä automaattiohjauksella (s.157)

Elimistön stressireaktio on oikeastaan sopeutumista tilanteeseen, jossa tarvitaan enemmän fyysistä toimintakykyä, tarkkaavaisuutta, havaintokykyä ja kykyä tehdä päätöksiä (s.115). Stressi tarttuu helposti ihmisestä toiseen. Aivoissamme on peilisolujärjestelmä, jonka tehtävänä on peilata toisten ihmisten toimintaa. (s.118) Stressaantuneen olon vastakohtana voidaan pitää hallinnan tunnetta työssä (s.122.)

Liikunnan on havaittu vaikuttavan lasten kognitiiviseen suorituskykyyn (muisti, tarkkaavaisuus, havaintokyky, kielelliset kyvyt). Uusimmat tutkimustulokset viittaavat siihen, että liikunnallinen aktiivisuus parantaa kognitiivista suorituskykyä kaiken ikäisillä. Mitä enemmän liikkuu, sitä enemmän on harmaata ainetta otsalohkon ja hippokampuksen alueella. (s.126)

Aivot eivät siis lepää koskaan, vaan niiden tehtävät vaihtelevat yöllä ja päivällä (s.129).

Kristallisoitunut älykkyys viittaa sellaiseen älykkyyteen, joka syntyy vuosikausia kestävän oppimisen tuloksena. Samantyyppisiä tilanteita on tullut niin paljon, että niiden avulla on syntynyt kokonaiskäsitys, jollaista ei kirjoista synny. Kristallisoitunut älykkyys sisältää valtavan määrän tietoa, jonka todellinen arvo näkyy vasta tekojen kautta. (s.142)

On sanottu, että aivojen tärkein tehtävä ei ole tiedon tallentaminen vaan tulevaisuuden ennustaminen ja että tärkein työkalu tähän on muisti (s.149).

Ihmisen kognitio on paikkasidonnainen. Hippokampus on koko ajan tietoinen siitä, missä olemme. Paikkasolujen tehtävänä on kartoittaa elinympäristömme monipuolisella ja mielekkäällä tavalla ja liittää mahdollisimman monen muiston yhteyteen tarkka tapahtumapaikka. (s.150)

Unohtaminen on karsintaa - aivot tekevät tuntien, päivien ja viikkojen mittaan koko ajan taustalla arvioita siitä, mikä on tärkeää ja säilytettävää tietoa ja mistä kannattaisi hankkiutua eroon. (s.153)

Aivojen toiminta ei ole läheskään kaikilta osin tahdonvaraista, ja mitä enemmän yritämme unohtaa, sitä varmemmin piinallinen muistijälki takertuu (s.154).

Aivojen palkkiojärjestelmä on saanut meidät oppimaan, että nautintoa kannattaa tavoitella ja vaaroja välttää. Nautinnon ja mielihyvän kokemukset opettavat aivoja, mikä lisää motivaatiota haluta sama nautinto uudelleen ja uudelleen. (s.156)

Skeemat ovat muistiin tallennettuja, pelkistyneitä kognitiivisia rakenteita, jotka ovat muotoutuneet yksilön aikaisempien kokemusten ja tietojen pohjalta (s.158). Skeemat liittyvät kaikkeen, mitä ihminen havaitsee ja miten hän havaintonsa tulkitsee - niin elottomien asioiden kuin ihmissuhteiden osalta. Peilaamme havaintoja sisäisen muistimallin mukaisiin odotuksiin, ja näin havainnot vahvistavat entisestään tuota mielen lukkiutunutta näkökulmaa. (s.160)

Traumaattisten muistojen käsittelyssä on erilaisia näkemyksiä: on koulukuntia, jotka painottavat trauman huolellista käsittelyä, ja toisia, joiden mielestä traumaattisten tapahtumien jatkuva kertaaminen vain pitää yllä ahdistavaa muistoa ja estää pääsemästä siitä eteenpäin. (s.161)

Tarvitaan siis ensinnäkin hyvä valmistautuminen ja optimaalinen, tarkkaavainen hetki juuri silloin, kun muistettava asia ollaan esittämässä, ja toiseksi hippokampuksen aktiivista mieleenpainamistyöskentelyä, jotta asia muistetaan myös tulevaisuudessa (s.162). Hippokampuksen hitaus tarkoittaa käytännössä sitä, että oppimisen jälkeiset tunnit vaikuttavat vielä opitun tiedon siirtymiseen (s.163).

Uhkasimulaatioteoria tarkoittaa sitä, että unien sisältö on eräänlainen valikoitunut simulaatio valvemaailmasta. Harjoittelemme unessa uhkatilanteita, jotka voivat tulla vastaan valve-elämässä. (s.165)

Muistissamme on paljon vääristymiä ja erilaisia epätarkkuuksia, ja näyttää olevan mahdollista, että jotkin muistot eivät pidä paikkansa lainkaan (s.167).

Mitä enemmän on elämää takana, sitä enemmän muistilla on materiaalia, jonka kanssa työskennellä - myös luovasti. Mitä enemmän pitkäkestoisessa muistissa on "myllättävää", sitä enemmän voi rakentaa uusia ja yllättäviä yhteyksiä erilaisten ajatusten, tunteiden ja ideoiden välille. (s.181) Luovuus tarvitsee mielen materiaalia. Käytämme luovuuteemme kaikkea sitä, mitä muistin lokeroihin on elämän varrella kertynyt. Se voi olla itse koettua, toisten kertomaa, kirjoista luettua tai radiosta kuultua. (s.183)

22.11.25 muistiinpanot 7

Joshua Foer: Kaiken muistamisen taito (Atena 2014)

Muistaminen oli muinoin kaikki kaikessa. Tuolloin muistaminen ei ollut vain kätevä työkalu,, vaan myös jokaisen kokeneen ajattelijan perusominaisuus. Lisäksi muistin harjoittamista pidettiin eräänlaisena luonteen harjoittamisena, tapana kehittää harkitsevuutta, joka oli perushyve, ja myös moraalia. (s.18)

Aivot ovat kuin lihas. Muistin harjoittaminen on eräänlaista mielen voimistelua. Ajan mittaan tämä muistin treenaaminen tekee kaiken muun harjoittelun tavoin aivoista parempikuntoiset, nopeammat ja nokkelammat. Tämä ajatus periytyy jo muistin harjoittamisen alkuvaiheista. (s.20)

Simonides Keoslaisen muistipalatsin kaltaiset muistijärjestelmät muokkasivat perinteisesti tapaa, jolla ihmiset suhtautuivat antiikin aikana, keskiajalla ja renessanssin aikana. Sittemmin kaikki muistijärjestelmät vain katosivat. (s.27)

Jotta maailma näyttäisi meistä järkevältä, meidän on suodatettava osa siitä pois. Ajatteleminen on unohtamista. (s.47)

Lontoon taksikuskeilla oikeanpuoleinen etulohko, jonka tiedetään liittyvän spatiaaliseen reitinhakuun, oli taksikuskeilla seitsemän prosenttia suurempi. Aivot ovat muuttuva elin, joka kykenee ainakin jossakin määrin jäsentymään uudelleen ja omaksumaan uudenlaisia aistiärsykkeitä. Ilmiö tunnetaan neuroplastisuus, keskushermoston muovautuvuus. (s.48)

Yksitoikkoisuus romahduttaa ajan, uudet asiat pidentävät sitä. Uusien muistojen luominen venyttää psykologista aikaa ja pidentää kokemustamme elämästä. (s.87-88).

Muutamme ja muokkaamme muistoa - toisinaan jopa siinä määrin, että tapahtumia koskevat muistikuvamme ovat vain väljästi todellisten tapahtumien mukaisia (s.93),

Varhaiset hominidiesivanhempiemme piti muistaa, mistä he saisivat ruokaa ja tarvikkeita, miten he pääsisivät takaisin kotiin ja mitkä kasvit olivat syömäkelpoisia tai myrkyllisiä (s.102).

Kaikkien muistamistekniikoiden takana on periaate, jonka mukaan aivomme eivät musta kaikenlaista informaatiota yhtä hyvin. Muutamme aivoissamme kehnosti pysyvät muistot sellaisiksi, joita varten aivomme kehittyivät. (s.103)

Esimerkiksi lukujono muutetaaan sarjaksi kiehtovia mielikuvia ja järjestetään mielessä johonkin kuviteltavissa olevaan tilaan. Silloin unohtuvista olevista asioista tulee unohtumattomia. (s.106)

Lähes kaikki muistiharjoitusten perusasiat kuvattiin lyhyessä anonyymisti kirjoitetussa, vuosien 86-82 eKr. välillä laaditussa latinankielisessä puhetaidon oppikirjassa "Rhetorica ad herenniumissa". (s.106)

Muistiharrastajalla saattaa olla kymmeniä, satoja tai jopa tuhansia muistipalatseja, joihin hän on kuhunkin säilönyt erilaista tietoa (s.109)

Mielikuvia muodostettaessa likaisesta mielikuvituksesta on hyötyä. Evoluution ohjelmoimien aivojemme pidämme kahta asiaa erityisen mielenkiintoisina ja siksi myös muistamisen arvoisina: vitsejä ja seksiä - ja erityisesti seksiä koskevia vitsejä. (s.112)

Antiikin ja keskiajan muistia käsittelevissä tekstikokoelmissa mielen harjoitukset nähtiin ihmisen henkilökohtaisen moraalin vahvistamisena. Muistetut asiat muokkasivat luonnetta. (s.122)

Aivot ovat vaativa elin. Vaikka niiden osuus kehon koko massasta on vain kaksi prosenttia, ne kuluttavat viidenneksen kaikesta hengittämästämme hapesta ja neljänneksen kaikesta glukoosistamme. Kehomme elimistä aivot kuluttavat eniten energiaa, ja luonnonvalinta on hionut niitä armottomasti olemaan tehokas niissä tehtävissä, joita varten ne ovat kehittyneet. (s.137)

Sokrateelle kirjoitus oli vain muistin apukeino. Hän pelkäsi, että kirjoitus johtaisi kulttuurin petolliselle tielle kohti älyllistä ja moraalista rappiota. (s.151)

Anders Ericsson nimitti "tarkoitukselliseksi harjoitukseksi" sitä, että harjoittelija välttää tietoisesti harjoituksen aikana autonomisen vaiheen erilaisten strategioiden avulla. Se on luonteensa takia väkisinkin vaikeaa. (s.184) Elleivät asiantuntija harjoittele tietoisesti, hekin voivat huomata taitojensa heikkenevätn (s.186). Välittömän palautteen avulla asiantuntijat keksivät uusia tappoja suoriutua aiempaa paremmin ja hilaavat yhteistä välttävää taitotasoa koko ajan korkeammalle. (s.187)

Eriksonin mukaan yhteisesti asettamamme rajat ovat osaltaan paitsi syntyperäisiä myös psykologisia. Kun ennätys on katsottu mahdolliseksi rikkoa, kohta joku jo rikkoo sen. Vrt. Roger Bannister rikkoi neljän minuutin haamurajan mailin juoksussa vuonna 1954.

Bruce Lee: "Rajoja ei ole. On vain taidokkuuden tasoja, mutta niihin ei pidä tyytyä, on pyrittävä yhä korkeammalle. Jos kuolen pyrkiessäni, tapahtuhtukoon niin." (s.200)

Muistiharjoitusten katoaminen kouluopetuksessa sai alkunsa siitä, kun Jean-Jacques Rousseeau julkaisu 1762 poleemisen romaaninsa "Êmile eli kastavatuksesta". Siinä sveitsiläisfilodofi kuvitteli lapsen, jota olisi kasvatettu "luonnollisen kasvatuksen" keinoin ja joka olisi oppinut asioita vain omasta kokemuksestaan. Rousseau kammoksui pänttäämistä sekä lähes kaikkea ankaraa institutionaalista kasvatusta. "Lukeminen on lasten vitsaus", hän kirjoitti. (s.206)

1900-luvun taitteessa pänttääminen oli edelleen suosituin tapa ujuttaa lapsen päähän tietoa, erityisesti historiaa ja maantiedettä. Muistiharjoitukset eivät olleet vain sitä, että tietoa siirretään opettajalta oppilaalle, vaan niiden katsottiin kehittävän lapsen aivoja, mistä he hyötyisivät loppuikänsä. (s.208)

Viime vuosisata on ollut erityisen kehno muistamisharjoituksen kannalta. Sata vuotta kestänyt progressiivisen kasvatuksen uudistus on leimannut muistiin painamisen tukahduttavaksi ja tylsistäväksi. (s.208)

Jos yksi kasvatuksen päämääristä on tuottaa tiedonhaluisia, tiedon omaksumiseen kykeneviä yksilöitä, oppilaat on autettava alkuun, jotta he voivat oppia uutta koko loppuelämänsä. (s.209)

Oppineisuutta - asioiden erittelykykyä - on mahdotonta omaksua hankkimatta tietoa. "Oppimisen " ja "muistiinpainamisen" välinen jaottelu on erheellinen. Oppiminen on mahdotonta ilman muistiinpainamista, ja jos opetellaan muistamaan oikein, on mahdotonta painaa mitään mieleen oppimatta samalla jotain. (s.209-210)

Muistamisen taito, joka oli aikoinaan klassisen kasvatuksen keskipiste, katosi tyystin 1800-luvulle tultaessa (s.210).

Jos luovuuden olemus on kytkeä toisiinsa erillisiä tosiasioita ja ajatuksia, niin mitä helpommin pystyy tekemään yhteyksiä ja mitä enemmän tosiasioita ja ideoita on ulottuvilla, sitä paremmin pystyy laatimaan uusia ideoita (s.218)

Paradoksi - tiedon kartuminen vaatii tietoa, tieto suhahtaa yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos jos sillä ei ole kiinnekohtia (s.223)

Tietenkään kasvatuksen päämäärä ei ole pelkästään ahtaa tietoa oppilaiden pääkoppaan: sen tehtävänä on saada heidät ymmärtämään nuo tiedot. Vaikka tieto ei vielä sinällään saakaan aikaan ymmärrystä, ymmärrystä ei voi syntyä ilman tietoa. Muisti on kuin hämähäkinverkko, joka sieppaa uutta tietoa. Mitä enemmänä tietoa verkkoon tarttuu, sitä suuremmaksi se kasvaa. Mitä suuremmaksi verkko kasvaa, sitä enemmän siihen tarttuu uutta tietoa. (s.224)

Muisti ja äly näyttävät kulkevan käsi kädessä samalla lailla kuin lihaksikkuus ja urheilullisuus. Näiden kahden välillä on palautesilmukka. Mitä enemmän muistamme, sitä paremmin ymmärrämme maailmaa. Ja mitä paremmin ymmärrämme maailmaan, sitä enemmänä muistamme. (s.225)

Kyky havaita huumoria maailmassa, huomata yhteyksiä aiemmin toisiinsa liittymättömien asioiden välillä, keksiä uusia ajatuksia ja osallistua yhteiseen kulttuuriin: kaikki nämä olennaisesti inhimilliset toimet ovat riippuvaisia muistista. Nykyään kun muistin osuus kulttuurissamme rapautuu nopeammassa tahdissa kuin koskaan, meidän on viljeltävä muistamisen kykyämme entistäkin enemmän. (s.290)

16.10.25 muistiinpanot 6

Pete Poskiparta: Muisti - mentalistin tehokurssi (Otava 2021)

Kolme muistamisen lajia: sensorinen muisti (lihasmuisti, refleksit), työmuisti, pitkäkestoinen muistin (s.13)

Et voi muistaa asiaa, jota et ole havainnut. Sinun on muistaaksesi päätettävä havainnoida aktiivisesti. Huomiokykyä voi ja pitää harjoitella, sillä se on yksi muistamisen kulmakivistä. Pitää päättää olla läsnä tilanteessa. Ilman läsnäoloa et voi havaita ja ilman havaitsemista et voi muistaa. (s.16 ja s.24)

Hajamielisyys johtuu aivojen säästötilasta. Toimimme automaatioilla emmekä havainnoi, mihin laitamme avaimet tms. (s.24) Paraskaan muistimestari ei muista mitään, ellei päätä käyttää muistitekniikoita. Sama koskee hajamielisyyttä. On vain päätettävä, että tämän minä muistan, ja näin yksinkertainen asia jää mieleen. (s.25)

Muistimme toimii siten, että kun muistat avainsanan, niin se itsessään auttaa heti muistamaan, mihin avainsana liittyy ja mikä sen merkitys on (s.30).

Laajempienkin menetelmien periaate on sama eli ketjutus, mielikuvat ja niiden yhdistäminen muistettavaan asiaan (s.51).

13.10.25 muistiinpanot 5

Juha Suoniemi: Talouden harjaluulot ja niiden ratkaisut (Avara 2025)

Juha Suoniemi on ammattisijoittaja, kirjailija ja taloustieteilijä. Teoksessaan "Talouden harjaluulot ja niiden ratkaisut " hän argumentoi vapaan markkinatalouden puolesta kumoamalla harhaluuloja.

Vaikka kolonialismi oli monin tavoin haitallinen, sen yksinomainen syyttäminen Afrikan nykyisestä köyhyydestä on aivan liian yksinkertainen selitys. Poliittinen epävakaus, heikot instituutiot ja virheelliset talouspolitiikat ovat ongelmia, joita ei voi selittää kolonialismin perinnöllä. (s.119)

Etnisten ryhmien taloudelliset erot eivät yleensä johdu syrjinnästä tai rakenteellisesta rasismista, vaan ne ovat monenlaisten kulttuuristen, historiallisten ja taloudellisten tekijöiden summa. Kunkin ryhmän arvot, tavat ja asenteet vaikuttavat siihen, miten ne kykenevät sopeutumaan ja menestymään erilaisissa yhteiskunnallisissa ja taloudellisissa ympäristöissä. (s.130)

Yhteisön ja yksilön vastuu omasta taloudellisesta menestyksestä on ratkaiseva. Menestys riippuu pitkälti siitä, miten hyvin yksilöt ja yhteisöt pystyvät hyödyntämään tarjolla olevat mahdollisuudet. Ulkoisten tekijöiden, kuten syrjinnän tai taloudellisten rakenteiden, vaikutus ei ole niin ratkaiseva kuin ryhmän sisäiset arvot ja toimintatavat. Ne ryhmät, jotka keskittyvät koulutukseen, yrittäjyyteen ja kurinalaisuuteen, menestyvät todennäköisemmin kuin ne, jotka keskittyvät syyttämään ulkoisia tekijöitä, kuten rasismia. (s.132)

Yksilöillä on kyky tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä, koska heillä on syvällinen ymmärrys omista tarpeistaan, arvoistaan ja tavoitteistaan (s.162). Markkinoilla yksilöt voivat reagoida taloudellisiin signaaleihin, kuten hintojen muutokseen tai kysynnän vaihteluihin, huomattavasti nopeammin kuin keskusjohtoiset järjestelmät. (s.163)

Demokratian ydinajatus on, että kansalaiset pystyvät arvioimaan omia tarpeitaan ja tekemään tietoisia valintoja vaaleissa. Jos heidän päätöksentekokykynsä asetettaisiin kyseenalaiseksi, koko demokraattisen järjestelmän legitemiteetti olisi uhattuna. Demokratia perustuu siihen, että kansalaiset pystyvät arvioimaan poliittisten vaihtoehtojen seurauksia ja valitsemaan vaihtoehdon, joka parhaiten vastaa heidän etujaan ja arvojaan. Jos he eivät kykene tähän, demokraattinen prosessi menettäisi merkityksensä, koska äänestäjät eivät voisi tehdä perusteltuja ja rationaalisia valintoja. (s.165)

Frederic Bastiat (1801-1850) loi käsitteet "näkyvä ja näkymätön taloudellinen vaikutus". Näkyvät vaikutukset ovat helposti havaittavissa, esimerkiksi tehtaan rakentaminen. Näkymättömät vaikutukset ovat niitä, joita ei heti huomata. Niitä ovat esimerkiksi vaihtoehtokustannukset. Taloudelliset päätökset voivat johtaa odottamattomiin seurauksiin, joita ei välittömästi huomata, mutta joilla voi olla merkittävä vaikutus koko talouteen. Bastiat myös varoitti, että valtion toimet, kuten verotus ja säätely, voivat muuttua "kollektiiviseksi varkaudeksi". (s.242)

Carl Menger (1840-1921) ajatteli, että arvo perustuu yksilöiden henkilökohtaisiin arvoihin ja tarpeisiin, ei vain tuotantokustannuksiin (s.244)

Eugen Böhn-Bawerk (1851-1914) esitti, että ihmiset arvostavat nykyhetken kulutusta enemmän kuin tulevaisuuden kulutusta, koska tulevaisuus on epävarma. Hänenkin mukaansa hyödykkeiden arvo perustuu siihen, miten paljon yksilöt arvostavat niiden tuomia hyötyjä, eikä siihen, kuinka paljon työtä niiden tuottamiseen on käytetty. (s.246-247)

Ludwig von Mises (1881-1973) esitti, että keskitetty suunnittelu ja sosialistinen talousjärjestelmä eivät voi toimia tehokkaasti, koska niiltä puuttuvat markkinahinnat. Ilman hinta-signaaleja ei voi tehdä järkeviä taloudellisia päätöksiä. Hän myös ajatteli, että valtion puuttuminen talouteen - verotuksen, sääntelyn ja julkisen kulutuksen muodossa - häiritsee markkinoiden tehokkuutta ja yksilönvapautta (s.249-250).

Friedrich August von Hayek (1899-1992) ajatteli, että hinnat heijastavat kysynnän ja tarjonnan suhteita ja ohjaavat resursseja sinne, missä niitä tarvitaan eniten. Hän esitti, että keskitetty suunnittelu ja valtion taloudellinen interventio johtaa välttämättä kohti autoritaarista hallintoa ja yksilönvapauksien kaventamista. (s.251)

George Stigler (1911-1991) esitti, että sääntelyä ei aina synnytetä yhteiskunnallisen hyödyn lisäämiseksi, vaan usein voimakkaat eturyhmät vaikuttavat sääntelyyn oman etunsa ajamiseksi (s.253).

Milton Friedman (1912-2006) oli sitä mieltä, että suhdannevaihtelut johtuvat pääosin rahan tarjonnan muutoksista, ja inflaatio syntyy, kun rahaa on liikkeellä enemmän kuin talouden tuotanto antaa aihetta.

James M. Buchanan (1919-2013) ajatteli, että poliitikot ja virkamiehet, kuten markkinatoimijat, tekevät päätöksiä usein omien intressiensä mukaan, eivätkä aina yhteisen hyvän nimissä. Poliittiset päätökset voivat johtaa resurssien tehottomaan käyttöön ja julkisen sektorin kasvuun. (s.256-257)

Murray Rothbard (1926-1995) kirjoitti, että taloudellista tietoa oli mahdotonta keskittää yhteen paikkaan, ja siksi hajautettu päätöksenteko markkinoilla on ainoa tapa allokoida resursseja optimaalisesti (s.259).

Thomas Sowell (1930-) analysoi, että teoreettiset mallit ja hyvältä vaikuttavat politiikat voivat kuulostaa hyvältä, mutta voivat johtaa ei-toivottuihin lopputuloksiin. Hän kritisoi esimerkiksi positiivista syrjintää. (s.261-262).

Israel Kirzner (1935-) kehitti yrittäjyyden teorian. Sen mukaan yrittäjyys on markkinoiden ja taloudellisen kehityksen keskeinen liikkeellepaneva voima.

30.7.25 muistiinpanot 4

Nikolas Tesla: Elämäni keksinnöt (Oppian 2018)

Nikolas Tesla (1856-1943) on omalemänkerta, jossa keksijä kertoo seikkailuistaan, kyvyistään ja keksinnöistään.  Pidän Teslan omalaatuisesta huumorista, jota hän on ripotellut tekstinsä sekaan.

Maa oli jäässä. Äkkiä jalkani olivat ilmassa. Samalla hetkellä aivoissani välähti, hermoni vastasivat, lihakset supistuivat, kiepsahdin 180 astetta ja laskeuduin käsilleni. Jatkoin matkaani aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut, kun muukalainen tavoitti minut. "Kuinka vanha olette?" "Oi, noin viidenkymmenenyhdeksän", minä vastasin. "Olen nähnyt kissan tekevän noin, mutta en yhdenkään ihmisen." (s.26)

Nykyään hyvinvointini on yksinkertaisesti seurausta varovaisesta ja harkitusta elämäntavasta, ja kaikkein kummallisinta lienee, että nuoruudessani minut luokiteltiin kolmeen kertaan fyysisesti toivottomaksi tapaukseksi, jota lääkärit eivät voisi auttaa. (s.27)

Olin hukkua yli kymmenen kertaa. Jouduin haudatuksi, eksyksiin ja palelluin. Pakenin hiuksenhienosti hullujen koirien, villisikojen ja muiden eläinten kynsistä. Mutta muistellessani näitä tapauksia olen vakuuttunut siitä, että selviämiseni ei ollut silkkaa sattumaa. (s.28)

Sen jälkeen ryhdyin uskoakseni purkamaan ja kokoamaan isoisäni kelloja. Edellisessä pyrkimyksessäni onnistuin aina, mutta jälkimmäisessä epäonnistuin usein. (s.34)

Mekaaninen lentäminen oli suurin haaveeni, vaikka muistinkin varoittavan esimerkin siitä kerrasta kun olin hypännyt sateenvarjon kera rakennuksen katolta. (s.43)

Olin päättänyt yllättää vanhempani, ja koko ensimmäisen lukukauden ajan aloin työskennellä kello kolmelta aamulla ja jatkoin yhteentoista asti illalla, myös sunnuntaisin ja juhlapyhinä. Koska useimmat kanssaopiskelijani olivat taipuvaisia laiskotteluun, olin helposti tähtioppilas. (s.49)

Mutta vaisto on jotain, mikä kulkee tiedon edellä. Meissä on epäilemättä joitain hienoja säikeitä, jotka antavat meille mahdollisuuden havaita totuuksia silloinkin, kun looginen päättely tai mikä tahansa muu tahdonvarainen suunnitelma on turhaa. (s.51)

Melkein vuoden ajan työpäiväni alkoi kello puoli yhdestätoista aamupäivällä ja loppui kello viisi seuraavana aamuna ilman yhtään vapaapäivää. Edison sanoi minulle: "Minulla on ollut monta töitä paiskivaa avustajaa, mutta sinä olet kaiken huippu." (s.68)

Voisi luulla, että niin yksinkertainen ja kaunis keksintö, jossa on monia piirteitä ihanteellisesta moottorista, olisi otettu käyttöön välittömästi, ja epäilemättä niin olisikin tapahtunut ihanteellisissa olosuhteissa.  - - Se on radikaali muutos siinä mielessä, että sen voittokulku merkitsisi vanhanaikaisten voimanlähteiden hylkäämistä, joihin on käytetty miljardeja dollareita. Näissä olosuhteissa edistys on pakostakin hidasta ja kenties suurin este löytyy ennakkoluuloista, joita järjestäytynyt vastarinta levittää asiantuntijoiden keskuudessa. (s.75)

Me kaipaamme uusia kokemuksia mutta totumme niihin nopeasti. Eilisen ihmeet ovat tänään tavallisia. (s.76)

Lähdin Lontoosta ja myöhemmin Pariisista päästäkseni pakoon minuun kohdistuneita kunnianosoituksia. (s.77)

En suostu antamaan joillekin pikkusieluisille ja kateellisille yksilöille sitä iloa, että he onnistuisivat estämään hankkeeni. Tällaiset ihmiset ovat minulle kuin inhottavan taudin mikrobeja. (s.87)

Me tarvitsemme ihanteen hallitsemaan käytöstämme ja turvaamaan meitä, mutta on yhdentekevää, onko kyse vakaumuksesta, taiteesta, tieteestä tai mistä tahansa muusta, kunhan se toimii vastakohtana materialistiselle maailmalle. (s.107)

27.7.25 muistiinpanot 3

Ville-Juhani Sutinen (toim.): Utopiasosialistit (Savukeidas 2009)

Utopiasosialistit ovat ajattelijoita, jotka elivät ennen Ranskan vallankumousta, sen aikana tai vähän sen jälkeen. Heidän ajatustensa ja kirjoitustensa pohjalta syntyi kommunismi, anarkismi ja feminismi. Heidän ajatteluunsa tutustuminen auttaa ymmärtämään nykyistä aateilmapiiriä ja poliittista keskustelua.

Tarkoitus on kiskaista hampaat kiinni vallitsevaan yhteiskuntaan vastakkainasettelun kautta (s.6)

Utopiasosialismi ei ole yksittäinen selkeä koulukunta, vaan lukuisia eri koulukuntia - anarkistit, kommunistit, feministit jne. (s.8)

Utopiasosialistit ajattelivat, että kaikki olemassa olevat rakennelmat ja kehikot on purettava uusien ja oikeudenmukaisempien tieltä. Usein tähän liittyy myös pyrkimys päästä tyystin eroon kaikista hierarkkisista hallintoelimistä. (s.9)

Tavoitteena on rakentaa uusi yhteiskunta jollain tavalla tuhotun, murskatun, puretun ja hajotetun riistoon perustuvan järjestelmän raunioille (s.14)

Työhän liittyy myös yhteisomistuksen laajentaminen ja työnteon luonteen muuttaminen rahan eteen raatamisesta yhteisölliseksi aktiviteetiksi. Työn ja kaupankäynnin muuttaminen tarkoittaa monesti myös koko rahatalouden tuhoutumista. (s.15)

Jean Meslier 1664-1733

*puhui voimakkaasti ateismin puolesta ja kritisoi kirkkoa ja uskontoa yhteiskunnallisena säätelijänä

Etienne-Garriel Morelly 1775

*luonnosteli perhe- ja heimojärjestelmälle perustuvaa agraarisosialistista ihanneyhteiskuntaa, ja se on selkeästi velkaa Rousseun ajatukselle paluusta luonnontilaan, jossa poliittis-taloudellinen vallanhimo ei ole vielä turmellut

"Pyhien lakien mukaisesti mitään ei myydä tai vaihdeta kansalaisten kesken."

"Kenelläkään ei saa olla sellaisia koristeita, jotka saattaisivat tehdä henkilöstä etuoikeutetun tai muita arvokkaamman."

William Goldwin 1756-1836

*vaikutti omalla filosofiallaan etenkin venäläiseen anarkokommunisti Kropotkiniin

*naimisissa kuuluisan feministin Mary Wollstonecraftin kanssa 

Gracchus Babeuf 1760-1797

*esikommunisti

*työ keskittyi "tasa-arvoiseen salaliittoon"

"Ranskan vallankumous on vain enne toisesta paljon juhlallisemmasta vallankumouksesta, josta tulee myös viimeinen"

"Sillä niin kauan kuin maan päällä on yksikin ihminen, joka on rikkaampi ja vahvempi kuin kaltaisensa, muut keskenään tasa-arvoiset ihmiset, tasapaino on mennyttä, ja maan päällä vallitsevat rikos ja onnettomuus."

*kuoli giljonilla

Charles Fourier 1772-1837

*kapitalismi ja kilpailu rikkoivat harmonian, joka ihmisten välillä luontaisesti vallitsi, uskoi ihmisen alkuperäiseen hyvyyteen

"Nedd Ludd" 1812

*myyttinen hahmo

Robert Owen 1771-1858

Pierre-Joseph Proudhon 1809-1865

William Morris 1834-1896

Ravachol 1859-1892

*perusteli ryöstelyn oikeutuksen sillä, että omaisuus oli kokonaisuudessaan rikos luonnollista, veljellistä ihmisyyttä vastaan

*raha oli syypää kaikkeen epäjärjestykseen, kaikkeen vihaan

"Laiskottelun sijaan jokaisen on tehtävä itsensä tarpeelliseksi yhteiskunnalle."

"Yksityinen omaisuus tuhoutuisi ja kaikki kansakunnat olisivat liittyneet yhdeksi maailmaksi."

"Pitää tuhota köyhyys. Kuinka vaikea tätä on toteuttaa? Pitää ainoastaan valaa uusi perusta yhteiskunnalle, jossa kaikki on viimein yhteistä ja jossa jokainen tuottaa omien kykyjensä ja voimiensa mukaan ja kuluttaa tarpeittensa mukaan."

Pjotr Kropotkin 1842-1921 

*Anarkistinen kommunismi: Tuotantovälineet ja pääoma otetaan yhteiseen omistukseen ja kaikkien käyttöön, jokaisella on oikeus tuotettuihin hyödykkeisiin kunkin työpanoksesta riippumatta, keskitetty hallitusvalta ja valtio lakkautetaan. Yhteiskunnallisesti tarpeelliset työt suunnitellaan ja toteutetaan osallistujien keskinäisin, vapaaehtoisin sopimuksin ja tasa-vertaisena yhteistyönä. Valtion mukana historian romukoppaan menisi myös poliisi, lait, vankilat ja armeijat.

*Vaurauden tuottajina ja kuluttajina kaikkien on oltava saman arvoisia. Tämä on aini takuu sille, että kehitys tulevaisuudessa kulkee kohti yhä suurempaa tasa-arvoa ja vapautta, joka on aina ollut ihmiskunnan todellinen, vaikkakin usein vaiettu, päämäärä.

*Suuntana on yhteiskunta, jossa yksilön tarpeet ovat tärkeämpiä kuin sen arvioiminen, kuinka arvokkaita palveluksia hän on tehnyt tai tulee tekemään yhteiskunnalle.

*Yhteiskunta itse on vastuussa epäsosialistisista teoista keskuudessaan, ja etteivät mitkään rangaistukset, mitkään vankilat, eivätkä mitkään pyövelit pysty lopettamaan niitä - ei mikään muu kuin itse tämän yhteiskunnan uudelleen järjestäminen. Kolme neljäsosaa rikoksista johtuu joko suoraan tai epäsuorasti nykyisen yhteiskunnan häiriintyneestä tavasta tuottaa ja jakaa varallisuutta - ei ihmisluonnon kieroutuneisuudesta.

Elbert Hubbard 1856-1915

Karl Kautsky 1854-1938

*Tämä tiede, joka voi edistää proletariaatin vapautumista, voidaan kehittää vain proletariaatin toimesta ja sen avulla. Se, mitä liberaalit tuovat mukanaan porvarillisista tiedepiireistä, ei voi nopeuttaa vapaustaistelua, vaan usein se vain hidastaa sitä.

Michael Bakunin 1814-1876

"Tasa-arvoisuus puolestaan tarkoittaa luokkien ja etuoikeuksien lopullista hävittämistä. Ei ole ollut, eikä tule koskaan olemaan, anteliasta tai oikeudenmukaista hallitsevaa luokkaa."

6.7.25 muistiinpanot 2

Jarkko Tontti: Tarkoituksista ja keinoista (Docendo 2022)

Jarkko Tontti käsittelee essseekokoelmassaan "Tarkoituksista ja keinoista" esimerkiksi sananvapautta ja identiteettipolitiikkaa.

George Orwellin romaanista 1984 muistamme termin newspeak, uuskieli. Sillä tarkoitetaan diktatorisen valtakoneiston propagandakieltä, jolla kieputetaan sanojen merkityksiä. Tarkoitus on vaikeuttaa ihmisen itsenäistä ajattelua ja oikeuttaa vallassa olevien asemaa. (s.28)

Demokratia on aineisessa vaarassa lähteä liukumaan kohti autoritarismia. Mitä enemmän sananvapautta rajoitetaan ja eliitit muokkaavat kieltä tarkoituksiinsa sopivaksi uuskieleksi, sitä kehnommin liberaalilla demokratialla menee. (s.30)

Derrida myönsi, että dialogi, keskustelu, on ollut vieras sana hänen omassa sanastossaan, kuin se olisi hänelle vierasta kieltä. Niinpä. Ohipuhuminen ja toisten huomioitta jättäminen olivat Jacques Derridan vahvinta osaamisaluetta. (s.57) Derridalainen lukemisen tapa on 2000-luvun edetessä levinnyt erityisesti nettikeskusteluissa. Heimot lukevat vastapuolen kirjoituksia hyeenamaisesti, tarkoituksenhakuisesti väärinymmärtäen, löytäen aina tukea ennalta lukkoon lyödyille omille mielipiteilleen. Aitoon dialogiin ei edes pyritä. (s.58)

Ihmisellä on tutkitusti vahva taipumus puoltaa omia ennakkoluulojaan tukevaa informaatiota. Ja päinvastoin, suhtautua epäillen sellaiseen tietoon, joka kyseenalaistaa omat ennakkokäsitykset. Ilmiötä kutsutaan vahvistusharhaksi. (s.71)

Kaikkein tärkein, harvinaisin ja vaikein kriittisyyden muoto on itsekriittisyys (s.72)

Rasistista syrjintää vastustetaan rasistisella syrjinnällä. Ihmiset eivät ole yksilöitä vaan vain identiteettiryhmien jäseniä. (s.94)

Kesällä 2021 kustantaja Tammi pyysi anteeksi J.K. Rowlingin uutuuskirjan kannen julkaisua, koska se tapahtui sattumalta Pride-viikolla (s.95).

Kansainvälinen ympäristöliike ja punavihreät puolueet kaikkialla ovat vuosikymmenten ajan sivuuttaneet tieteellisen tutkimuksen, jos se ei sovi yhteen ideologian kanssa (s.108).

Mikä oikeastaan erottaa fasismin eri muodot laitavasemmistolaisista liikkeistä? Ne kaikki tavoittelivat liberaalin, parlamentaarisen demokratian ja markkinatalouden alasajoa ja niiden korvaamista kaikkia yhteiskunnan lohkoja ohjaavalla yksipuoluejärjestelmällä. (s.120)

Hyvin pieni osa mielipiteistämme perustuu aitoon harkintaan eri vaihtoehtojen välillä. Suurin osa puuhistamme on tunteenomaisten tykkäämisten ja inhoamisten ohjaamaa. (s.123)

Yksi 1970-luvulta 2000-luvulle periytynyt vasemmistopuheen tapa on vastustajien leimaaminen äärioikeistoksi, fasisteiksi ja natseiksi. Se oli pitkään vakiintunut osa Neuvostoliiton ulkopoliittista retoriikkaa, ja suomalainen laitavasemmisto omaksui sen kritiikittä. (s.125) 

1.6.25 muistiinpanot 1 

Markku Ruotsila: Trumpin Amerikka (Basam Books 2024)

Puolelle yhdysvaltalaisista ja jokseenkin suuremmalle osalla muiden länsimaisten ihmisistä Trump edusti hetkellistä mutta vaarallista häiriötä, aberraatiota ja poikkeamaa koko ihmiskunnan kehityskaaren kuulemma vääjäämättömästä kulkusuunnasta kohti maallistunutta moniarvoisuutta ja valtionjohtoista, suunnitelmallista edistyksellisyyttä. (s.10)

Tutkimusten mukaan tyypillinen Trumpia äänestänyt uskoi edelleen vanhaan amerikkalaiseen unelmaan siitä, että omalla ahkeralla työnteolla ja yrittämisellä voi menestyä ja että omat lapset tulisivat menestymään paremmin kuin oli itse menestytty (s.23.)

Vuosi vuodelta alkoi kuitenkin näyttää aina vain enemmän siltä, että valtiovalta oli kiinnostunut vain toinen toisiaan pienemmistä vähemmistöistä ja näiden tukemisesta alati uusin etuisuusohjelmin. Näille taattiin erioikeuksia "yhdenvertaisuuden" nimissä, kun olisi pitänyt vain huolehtia siitä, että kaikki olivat tasa-arvoisia, siis että kaikilla oli yhtäläiset mahdollisuudet menestyä omalla ahkeralla työnteollaan ja moraalisella elämällään. (s.24)

Barack Obaman aika merkitsi käännekohtaa, kriittisen massan syntymistä ja kupin ylitse vuotamista, painekattilan räjähdystä (s.25).

He eivät jakaneet sitä läpi Yhdysvaltojen vasemmiston nyt jo jämerästi vakiintunutta woke-identiteettipolitiikkaa, joka oli demokraateille nyt hyvinvointivaltiotakin tärkeämpää. Tämä uus- eli postmarxilainen, kulttuurimarxilaisuudeksi usein kutsuttu visio oli lainattu 1960-luvun uusvasemmistolta, ja se nosti luokkatietoisen työväestön tilalle uusiksi vallankumouksen tekijöiksi etniset ja sukupuolivähemmistöt. Kieli oli näiden uusmarxilaisten mukaan valtaa, ja kaikki olemassa oleva oli sen kautta muokattavissa. (s.31)

Noin seitsemän kymmenestä demokraattien kannattajasta halusi - avoimesti, ylpeästi ja kiireellisesti - siirtää aikansa Yhdysvallat sosialistiseen järjestelmään. Erimielisyyttä oli ainoastaan siitä, tulisiko siirtymän tapahtua rauhanomaisesti, lainsäädännöllistä ja byrokraattista tietä (enemmistö oli edelleen tällä kannalla) vaiko väkivaltaisesti, mellakoinnilla ja muulla "suoralla toiminnalla" (ylikansallisen antifa-verkoston anarkistit ja muut siihen liittyneet tarjosivat tätä tietä). (s.32)

Heti vaaliyönä 2016 ainakin kahdenkymmenen suurkaupungin kaduille rynnivät väkivaltaiset anarkistit, joista monet esiintyivät ylikansallisen antifa-verkoston nimissä. Texasin Austinissa hyökättiin vaaliyönä väkivaltaisesti Trumpin kannattajien kimppuun ja Kalifornian Oaklandissa pommitettiin poliiseja paitsi ilotulitteilla myös Molotovin cocktaileilla, rikottiin liikehuoneistojen ikkunoita ja tukittiin kaupungin valtaväyliä. (s.35)

Anarkistit saivat heti rinnalleen äärifeministit, jotka kävivät seuraavana päivänä järjestämään suuria televisiossa suorana seurattuja mielenosoituksia. He kulkivat pitkin Washingtonin katuja huumassa iskulauseitaan ja heristämässä vaaleanpunaisia vaginahattujaan. Poplaulaja Madonna julisti TV-lähetyksessä kesken mielenosoituksen unelmoivansa koko Valkoisen talon räjäyttämisestä taivaan tuuliin. (s.36)

Kokonaisia perheitä hajosi kaiken tämän takia, ja pelkkä kommunikointikin yli puolue- ja ideologisten rajojen alkoi käydä sulaksi mahdottomuudeksi. Yksinkertaisesti sanottuna kahteen eri Amerikkaan samaistuneet ihmiset eivät voineet enää sietää toisiaan eivätkä suostuneet mihinkään kontaktiin keskenään. (s.46)

Liberaali-vasemmistolaisten eliitin yhteinen salajuoni Trumpin tuhoamiseksi - Resistance-liikehdintä. Rahoittajat George Soros ja Open Society Foundation, hed fund -miljönääri Tom Steyer ja Need to Impeach -järjestö, Twitter, Facebook, Ford Foundation, Rockefeller Foundation ja NoVo Foundation. (s.43)

On olemassa kaksi eri Amerikkaa, joiden ihmiset ovat eri mieltä periaatteellisesti. He ovat eri mieltä ei vain tästä ja tuosta laista tai politiikasta vaan hyvän ja pahan määritelmästä ja määrittelyperusteista, tiedon olemuksesta, auktoriteeteista ja koko ihmiselämän tarkoituksesta. (s.49)

Sir Roger Scrutonin nimeää ilmiön oikofobiaksi, oman kieltämiseksi. Hänen mukaansa länsimaisiin kulttuuri- ja akateemisiin eliitteihin viimeistään 1900-luvun alkupuolella on pesiytynyt taipumus asettua aina "meitä vastaan" ja "heidän puolelleen" , toisin sanoen "opittu iva" pahaa länsimaista kulttuuria vastaan. (s.79)

Vuoden 2008 suuren finanssikriisin jälkeen taloutta ja elinkeinoelämän valtiollista säätelyä koskevat poliittiset ja kulttuurilliset jakolinjat ovat alati vain syventyneet. Tuon kriisin syistä ja seuraamuksista tungettiin yhteiskuntakeskustelun keskiöön syvästi ideologinen tulkinta, jonka mukaan rajoittamaton kapitalismi oli kaiken pahan alku ja juuri. Siitä eroon pääseminen oli edistyksen edellytys. (s.138)

Kukaan aiempi presidentti ei ollut yhtä lyhyessä ajassa poistanut näin suurta määrää elinkeinoelämän säätelyä - ei kukaan, ei koskaan, ei edes lähellekään. (s.143-144)

Trump heikensi valtiovaltaa, poisti sen asioihin puuttumista aina vain useammilta elämänalueilta siinä missä Obama oli syventänyt, lisännyt ja laajentanut sen vaikuttamista ja pakotusvaltaa, tarkoituksellisesti ja järjestelmällisesti (s.146).

Tosiasiassa 2006  asuntoluototuskuplan aiheutti 1977 presidentti Jimmy Carterin säätämä laki Community Reinvestment Act, jota toinen demokraatti, Bill Clinton, oli sittemmin laajentanut. Tämä laki säädettiin pakottamaan luotottajat tarjoamaan halpaa sub prime - lainaa vähävaraisille amerikkalaisille; se oli olennainen osa demokraattisen puolueen sosiaalipolitiikkaa, eli tarkoituksena oli markkinavoimiin puuttumalla laajentaa omistusasumista köyhimpiin kansanosiin ja siten elävöittää näiden ihmisten usein pahasti slummiutuneita seutukuntia. (s.149)  

Vuoden 2008 finanssikriisi ei ollut kapitalismin tuotosta vaan suoraa seurausta vapaan markkinatalouden mekanismien keinotekoisesta valtiollisesta estämisestä. Vasemmisto ei kuitenkaan antanut hyvän kriisin mennä hukkaan. Tehtävä ei ollut vaikea, sillä sosialistinen talouspoliittinen ajattelu oli jo aikoja sitten vallannut yhdysvaltalaiset akateemisen maailman suuret ja vaikutusvaltaiset linnakkeet. (s.150)

Taloudessa käydyssä kulttuurisodassa kansantalouden tosiasiat ovat toissijaisia, omien uskomusten mainostaminen ja moralisointi ensisijaista. Koko keskustelu käydään puhtaasti arvopohjalta, kulttuurisotien aseilla vastapuolta lakkaamatta lyöden. (s.155)

Yhdysvaltain hiilidioksidipäästöt olivat Trumpin ensimmäisellä kaudella alhaisimmat absoluuttisin luvuin kuin kertaakaan sitten vuoden 1992 ja väestömäärään suhteutettuna alhaisimmat sitten vuoden 1950. Pariisin sopimuksessa pysyneet valtiot, EU mukaan lukien, eivät saavuttaneet tavoitteitaan läheskään samassa mittakaavassa. Vapaa markkinatalous ja innovaatio pystyivät tässäkin asiassa siihen, mihin eivät ylikansallista byrokratiaa, sääntelyä ja pakottamista suosineet pystyneet. (s.158)

Skotlantilainen filosofi Adam Smith teoksessaan The Wealth of Nations (1776) selitti vapaan markkinatalouden nerokkuuden. Kun voittoa puhtaan itsekkäistä syistä itselleen tavoitelleet kapitalistit ja yksityisyrittäjät tarjosivat tuotteita ja palveluita asiakkailleen, markkinatalouteen rakennettu "näkymätön käsi" vääjäämättä johti heidät tuottamaan yleishyödyllistä aineellista edistystä ja vaurautta, sillä he voivat menestyä vain, jos oikeasti täyttivät asiakkaidensa tarpeet ja halut. (s.161)

Arthur Lafferin talousteoria: Valtion verotulot itse asiassa kasvavat, kun veroastetta lasketaan, koska ihmiset tekivät mieluusti enemmän työtä ja työllistivät toisia, kun tiesivät saavansa pitää suuremman osan työnsä hedelmistä. Enemmän työtä tekevät ja useammat työtä tekevät tuottavat myös enemmän tulosta ja voittoa ja sitä kautta enemmän verotettavaa tuloa. (s. 164)

Mutta tosiasia oli, että sosiaaliohjelmien tarve yksinkertaisesti väheni sitä mukaa, kun vapaa markkinatalous nosti alati useampia työllisyyteen ja tulotason kohentumiseen (s.173)

Vasemmistolaisille ei Trumpin taloussaavutusten myöntäminen ollut ikinä mahdollista, mikään määrä tilastotietoa ei olisi tehnyt sen myöntämistä mahdollista, kysymys kun oli koko ajan ideologiasta, ei konkretiasta ja empiriasta (s.178).

Läpi kaiken presidentti Obama korosti, kuinka syrjimättömyys oli korkeampi arvo kuin uskonvapaus ja kutsui konservatiivisesti kristillistä puhetta aikamme suurista moraalikysymyksistä "vihapuheeksi". Sen suitsimista hän toivoi. Rohkaisu otettiin mielihyvällä vastaan kaikissa niissä yliopisto- ja mediaeliiteissä, jotka juuri hänen valtakaudellaan kävivät vimmatusti tekemään woke-uuskielestään ainoaa sallittua julkista puheen muotoa. (s.185)

Joko ihminen on Jumalan luoma olento, jolla on tiettyjä muuttumattomia lajiominaisuuksia, tai sitten ei ole olemassa mitään luotua, muuttumatonta ihmisyyttä vaan kaikki ihmiset ovat yhteiskunnallisten voimien muokkaamia, niillä alati uudelleen muokattavissa mihin tahansa milloinkin haluttuun muottiin. (s.187)

Kristinusko oli kuulemma luovuttamaton ja orgaaninen  osa laajempaa sortorakennelmaa, rasismin, nais-, homo- ja transvihan ja luokkapohjaisen sorron perustelija ja laitimmainen pönkittäjä, josta eroon pääseminen oli ennakkoedellytys moniarvoisen ja oikeasti demokraattisen yhteiskunnan luomiselle (s.207)

Valtamediaa pidetään demokraattipuolueen ja muun vasemmiston käsikassarana lakkaamattomassa yrityksessä kaikkien konservatiivisten äänien hiljentämiseksi läpi Yhdysvaltain ja julkisen puheen sanitoimiseksi ylhäältä määrättyyn "poliittisen korrektiuden" ja woke-valveutuneisuuden kaavaan, jossa kaikki toismieliset eristetään ja alennetaan tiede- ja totuudenvastaisuuden ja rasistin leimoilla (.s.222)

Kognitiivinen dissonanssi eli ihmismielissä luontaisesti kytevä halu jättää huomioitta sellainen tosiasiatieto, joka jollain tavalla haastaa omia, uskonomaisia, tunteisiin pohjaavia ennakko-olettamia (s.225-226).

1960-luvulla levisi vauhdilla arvorelativismi, puhtaasti subjektiivinen "minusta tuntuu" ja "minun totuuteni" -ajattelutapa, jossa tunteiden syvyys ja vilpittömyys jotenkin tekee uskomuksista tosia, tärkeitä ja vakavasti otettaviksi kelpaavia (s.227).

Misinformaatio on harhaanjohtavien tosiasiaväitteiden levittämistä. Disinformaatio on tosiasiallisesti vääräksi tiedettyjen tosiasiaväitteiden jakamista (s.252).

Woke-ihmiset ovat niitä, jotka katsovat itsensä siten riittävästi kaikkia konservatiivisesti ajattelevia enemmän "valveutuneiksi", todellisuuteen heränneiksi, tiedostaviksi ja edistyneiksi, että heille kuuluu yksinoikeus määrittää, millä sanoilla julkista keskustelua saa käydä. Tietyt sanat ovat kiellettyjä ja jotkut ajatukset muodostavat ajatusrikoksia; vain woke-ihmiset osaavat kertoa, mitkä sanat ja mitkä ajatukset ovat sallittuja. Heille kuuluu myös lupa peruuttaa (cancelöidä) niiden ihmisten läsnäolo julkisessa keskustelussa ja työmarkkinoilla, jotka eivät mukaudu heidän tältä osin päättämäänsä. Nämä ihmiset ovat tätä tehtävää varten koonneet ja levittäneet tiedontuottamisen instituutioihin uuden tabujen ja pyhän liturgian taikasanojen koodiston, johon mukautumisesta on tullut heille itseisarvo. Sanasto liittyy ennen muuta rodullisuuteen ja etnisyyteen, toiseksi seksuaalisuuteen ja sukupuoli-identiteetteihin, eli kyseessä on vasemmiston 1960-luvulla synnytetyn identiteettipolitiikan olennainen ja luovuttamaton ulottuvuus. Tällä uuskielellä ja siihen mukautumattomien cancelöinnillä eli peruuttamisella sanotaan edistettävän etnistä tai sukupuolista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä synnytettävän tietoisuutta syrjinnästä ja epäoikeudenmukaisuudesta. Tosi asiassa valitut keinot uhkaavat länsimaisten yhteiskuntien ydintä ja perustaa, paitsi sananvapautta myös kaikkien ihmisten yhtäläisiä oikeuksia, oikeusvaltioperiaatteen toteutumista. Ennen syrjityistä on tullut uusia syrjijöitä - ja valtamedian ohella heillä on hallussaan ja käytettävinään myös yhdysvaltalaiset yliopistot ja suuri osa muuta opetusalaa. (s.256)

Vaikka tämä uuskieli ja toismielisten sensurointi on levittäytynyt yhdysvaltalaiseen yhteiskuntaan vasta 1980-luvn jälkeen, kyse on itse asiassa paljon vanhemmasta ilmiöstä. 1945 jälkeen alkoi kasvaa vasemmistolaisten taipumus "käyttää vanhoja sanoja, mutta muuttaa niiden merkitys." Sanoja varastetaan kommunistien vallanoton ennakkoedellytyksenä. (s.256-257)

Konservatiivisten ihmisten kielenkäytöllä pyritään kuvaamaan olemassa olevaa todellisuutta mahdollisimman selkeästi, woke ja poliittinen korrektius pyrkivät muuttamaan olemassa olevaa todellisuutta ja tuottamaan sen sijaan uutta todellisuutta. Kieli on wokelle metodi todellisuuden manipuloinnille, konservatiivisille se on kommunikoinnin väline. (s.258)

Loppujen lopuksi woken uuskielessä onkin kysymys vain yrityksestä murentaa perinteiset länsimaiset ajattelutavat ja arvoarvostelmat, muuttaa sanojen merkityssisältöjä tienä perusteitaan myöten toisenlaisiin tapoihin hahmottaa ihmisyys, hyvät yhteiskunnat, ihmisarvoinen elämä ja koko maailmankaikkeus (s.259).

Critical legal studies väittää kaikkea lakia aina, määritelmällisesti ja poikkeuksetta, osaksi olemassa olevia yhteiskunnallis-taloudellisia sortorakennelmia ja näiden pönkittäjäksi (s.286).

Deep state on liittovaltion byrokratiaan kuuluva kaksi miljoonaa ihmistä, ja vuosikymmen vuosikymmeneltä he ovat omineet itselleen aina vain enemmän määräys- ja pakotusvaltaa aina vain useammilla elämänalueilla (s.289).

Demokraattien painostuksesta FBI ei tiettävästi ole vuoden 2016 jälkeen tarkkaillut äärivasemmiston mustia radikaalijärjestöjä lainkaan (se olisi heidän mukaansa "rasismia" ja "etnistä profilointia"). (s.322) 

Washingtonin Seattlessa antifan anarkistit valtasivat väkivalloin koko kaupungin keskustan. Se oli helppoa, koska poliisia oli kielletty käyttämästä kyynelkaasua tai muuten aktiivisesti puuttumasta "rauhanomaisiin poliisiväkivallan vastaisiin" mielenosoituksiin. Sinne antifa perusti kuusi korttelia käsittäneen omavaltaisen autonomisen alueensa, Capitol Hill Autonomous Zonen (CHAZ), jossa heidän automaattiasein varustautuneet ja toismielisten kimppuun tuon tuosta käyneet iskujoukkonsa pitivät valtaa seuraavan kuukauden. (s.364)

Kriittinen rotuteoria ja intersektionaalinen teoria pohjautuvat käsitykseen "rakenteellisesta" ja "systemaattisesta rasismista", sukupolvittain periytyneistä etnisen eriarvoistamisen ja "rodullistamisen" käytänteistä, joiden sanotaan syövyttävän kaikkea yhdysvaltalaisissa instituutioissa, laissa, kulttuurissa ja perinteisissä arvoissa. Yhdysvallat on kokonaan, perusteita myöten, romutettava ja rakennettava uudelleen. Tästä oli kyse kesän 2020 tapahtumissa. (s.375)

BLM-järjestöjä johtaneet mustat lesbonaiset Patrisse Cullors ja Alicia Garza ovat olleet suorasanaisia siitä, että he ovat "koulunkäyneitä marxilaisia". Heidän aatteelliset ja henkilökohtaiset linkkinsä 1960- ja 1970-lukujen äärimarxilaisen terroristisen liikehdinnän kenttään ovat moninaiset, ja tuon liikehdinnän yhä elossa olevat edustajat ovat itse julistaneet heidät ja koko BLM-liikkeen työnsä jatkajiksi. Cullorsin rekrytoi ja kasvatti 1970-luvun suurimman marxilaisen terroristijärjestön Weather Undergroundin johtajiin kuulunut Eric Mann, ja hänen oppiäiteihinsä kuului myös Angela Davis, legendaarinen äärivasemmistolainen feministi ja terroristi. Garza taas oli maolaisen Chinese Progressive Associationin ja leninistisen Freedom Road Socialist Organisationin kasvatti. (s.376)

Kriittinen rotuteoria (ja sen johdannaiset, mukaan lukien whiteness-tutkimus, queer-tutkimus ja intersektionaaliseen teoriaan pohjaava naistutkimus) juontaa toisen maailmansodan aikana natseja Saksasta paenneiden uusmarxilaisten niin sanottuun Frankfurtin koulukuntaan ja varsinkin tämän tunnetuimman edustajan Herbert Marcusen opetuksiin. Näihin limittyivät radikaalifeministien kuten Alice Walkerin, Audrey Lorden ja Kimberè Crenshaw'n intersektionaaliset teoriat, samoin antifalaista anarkismia ja Kiinan maolaista kulttuurivallankumouksellisuutta, vapautuksen teologiaa (sekä katollista että mustaa) ja 1960-luvun länsieurooppalaisten opiskelijaradikaalien ajatuksia vallanotosta valtioinstituutioiden ja yliopistojen sisältä käsin. Tuloksena on marxilaisen yhteiskunta-analyysin muoto, jonka mukaan on olemassa "sorron matriisi" ja hierarkia. Sen ylimmällä ja eniten muita sortavalla paikalla tavataan valkoiset "patriarkalistis-heteronormatiiviset" miehet, kapitalistit, kristityt ja juutalaiset. Nämä ovat kuulemma rakentaneet kaikki olemassa olevat yhteiskunnalliset ja kulttuuri-instituutiot ylivaltansa "systemaattisiksi" välineiksi, syövyttäneet kielen syrjivillä ja sortavilla fraaseillaan ja maailmanhahmottamisillaan sekä anastaneet kulttuurisen kuvaston (kuten patsaat ja muistomerkit) agendansa edistämiseen. Etniset vähemmistöt, naiset, homoseksuaalit ja transihmiset sekä köyhät ovat tästä eniten kärsimässä. Heidät täytyy vain saada tietoiseksi sorretusta asemastaan ja yhdessä käymään näitä sortajiaan vastaan, ja sitten koittaa maailmanvallankumous. Mitä useampaan sorrettuun ihmisryhmään tietty henkilö saadaan "identifioitimaan" (intersektionaalisesti, eri ryhmien rajat rikkoen), sitä paremmat ovat tämän radikalisoitimisen mahdollisuudet ja sitä varmemmin tulee vallankumous. (s.378)

Värisokean yhteiskunnan ajatukseen (color-blindness) uskovat muodostavat BLM:n, kriittisen rotuteorian, intersektionalismin ja "antirasismin uskonnon" todellisen vastapoolin. BLM-järjestöt haluavat tuhota koko Yhdysvaltain perustuslaillisen järjestelmän, koska ne eivät usko siihen miltään osin, ja äärioikeisto haluaa tuhota koko Yhdysvaltain järjestelmän, koska sekään ei usko siihen. Nämä kaksi liikettä sijaitsevat samalla puolella jakolinjoja. (s. 384)

Markkinatalous nähdään etnisesti neutraalina (värisokeana) mekanismina, jossa menestyvät täysin ihonväriinsä katsomatta kaikki, jotka osaavat ahkeroida ja tarjota asiakkaidensa haluamia hyödykkeitä ja palveluita sekä työnantajien tarvitsemia taitoja. Vain tämä järjestelmä rohkaisee tavoitteellisuuteen, itsensä kehittämiseen, vastuuntuntoon ja itselliseen, siis ihmisarvoiseen elämään. Siksi ainoastaan siinä piilee tie myös kestävään, etniseen tasa-arvoisuuteen. (s.385)

Vasemmistolaiset eivät pysty ymmärtämään, että heidän yli kaikkensa kannattamansa hyvinvointivaltio on ollut mitä keskeisimmin aiheuttamassa etnistä eriarvoisuutta, koska juuri sen rakenteet ja yllykkeet ovat estäneet suurta osaa etnistä vähemmistöä ottamasta markkinataloudesta irti sen kaikille yhtäläisesti tarjoamia hyötyjä ja sen sijaan tehneet heistä ylisukupolvisesti valtiosta riippuvaisia (s.387).

Järjestelmän luoneet kauppasivat etuisuuksia varsinkin mustille yksinhuoltajaäideille, koska nämä olivat orjuuden ja rotusorron kärsimysten takia niihin väitetysti uniikisti oikeutettuja. Seurauksena oli, että jo 1990-luvun alkuun mennessä kaksi kolmasosaa kaikista mustista oli aviottomien vanhempien lapsia. Yhdeksän kymmenestä mustasta miehestä on avioton. (s.387-388)

Kristinusko tuottaa juuri niitä elämäntapataitoja, joita tarvitaan hyvinvointivaltioriippuvaisuudesta irtautumiseen ja kapitalistisessa järjestelmässä menestymiseen (s.389).